Luonne

Sanotaan, että staffin jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikku kropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi ei omaa rasistisia piirteitä; se jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffisi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.

Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Staffi ei kuitenkaan sovellu perheen pienempien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi. Staffi vaatii aikuisen ihmisen, joka pitää sen aisoissa ja jaksaa kouluttaa sitä.

Vahtikoiran staffista saa vain opettamalla. Tämä saattaa olla vaikeaa, sillä avoimena ja ystävällisenä koirana staffi tutustuu mielellään uusiin ihmisiin - vaikka keskellä yötä. Staffin paras puolustus onkin sen ulkonäkö. Muhkeat poskilihakset ja korviin asti aukeava hammasrivi saavat häirikön taatusti miettimään tekosiaan toisenkin kerran. Toivottavasti rosvo ei jää tutkimaan staffia sen pitempää, sillä edestakaisin vispaava häntä ei anna kuvaa hirmuisesta vahdista. Ei sen puoleen, kyllä staffikin tosipaikan tullen puolustaa omistajaansa.

Staffille olisi hyvä antaa runsaasti liikuntaa. Jos koira ei saa purkaa suunnatonta energiaansa ulkona, se joutuu tekemään sen sisätiloissa. Turha kai sanoakaan, että ellei staffilla ole tällöin riittävästi omia leluja, on kotiintulo usein pulssia nostattava operaatio.

Staffin omistajasta riippuu suuresti se, miten koira käyttäytyy toisten koirien seurassa. Staffi olisi hyvä tutustuttaa jo pentuna erilaisiin koiriin, ja jos se tällöin rupeaa isottelemaan, on sitä ehdottomasti kiellettävä. Jollain ihmisillä on outo taipumus saada mielihyvää siitä, että heidän koiransa uskaltaa komentaa isompiaan. Tahallisesti tai tahattomasti he tulevat rohkaisseeksi pentua käyttäytymään aggressiivisesti ja seuraukset ovat selvät: koira jatkaa aikuisena samalla linjalla. Silloin se ei vain hymyilytä enää ketään. Siis: koulutusta, koulutusta ja vielä kerran koulutusta. Onhan lapsillakin koulupakko. Ainakin perusasiat tulee opettaa staffille, sillä siinä on voimaa kuin pienessä kylässä. Sinne tänne poukkoileva staffi on vaikea pideltävä isollekin miehelle.

Staffi on perusperhekoira iloisille, aktiivisille, paljon ulkoileville ihmisille, joille kodin siisteys ei ole maailman tärkein asia. Pienen kokonsa puolesta staffi sopeutuu pieneenkin kerrostaloyksiöön, eikä se hiljaisena koirana valvota haukunnallaan naapureita. Staffi ei ole piha- eikä kennelkoira. Lyhytturkkisena se ei kestä Suomen talvi-ilmastoa ja staffi ilman perhettään on surkea näky. Onnellisimmillaan staffi onkin, kun se saa olla oman laumansa mukana kaikkialla.

Tottelevaisuuskoulutusta haluavalle staffi on haaste: kuka kouluttaa ja ketä? Omatoimisena  koirana staffi kuluttaa ohjaajansa hermoja, mutta kärsivällisyys palkitaan. Siitä ovat todisteena useat tottelevaisuudessa ja agilityssä menestyksekkäästi kilpailevat staffit.